#7 Nykytaide

Aaah, nykytaide. Tuo modernin ihmisen moderni tapa ilmaista itseään ja esiintuoda omaa luovuuttaan. Tuo taiteen suuri kysymys- ja huutomerkki joka kerää niin vastaan- kuin puolestapuhujiakin ja jonka olemassaolon funktio elon matetaattisessa lausekkeessa on pyöreä, punainen ja yhtä järkeenkäypä kuin tämä lause.

Vuonna 1873 päätti heppu nimeltä Monet maalata pläjäyttää teoksen nimeltä ”Impressio: Auringonnousu”. Teos sinänsä on varsin kaunis: auringon oranssinen silta kuultaa vedenpinnasta tarkalleen kultaisen laikkauksen kohdalla ja lähes mustina näkyvät veneilijä liikkuvat unenomaisesti usvainen maisema taustanaan. Teosta katsellessaan kriitikot alkoivat kuitenkin suu vaahdossa toistella impressio sanaa josta taas voitiin vetää yhteys impressionisteihin jotka taas olivat aikansa taiteen vallankumouksellisia ja joille säännöt ja tekniikka olivat vain rajoittavia tekijöitä. Tämä taasen johti impressionismiksi kutsutun taiteensuunnan syntyyn joka taasen on eräs modenismin ilmentymä josta taas sikisi nykytaide. Loppu onkin sitten historiaa, nykyaikaa ja tulevaisuutta. Valitettavasti.

Olen, tai ainakin kuvittelen olevani avoin kaikille ajatuksille, tavoille, käytännöille ja olemassaolon variaatioille. Muutamassa nykytaiteen näyttelyssä on siis tullut käytyä. Ihan mielenkiinnosta. Olen nähnyt miten paskaa voidaan käyttää hyvinkin luovasti ja kuinka kuvat panevista ihmisistä kolmemetrisinä valokuvina seinälle nostettuna muuttuvat pornosta taiteeksi. Olen nähnyt nyljetyn lehmän lasikuutiossa, hirvittävän läjän vaaleanpunaisia esineitä ja 2,5 metriä korkean naisen tekovärkin. Tämän kaiken minä olen nähnyt enkä mitään ymmärtänyt.

Jackson Pollock oli maalari joka päätti, että edes sivellintä ei aina tarvita vaan riittää kun maali saadaan tavalla tai toisella siirrettyä taululle josta se sitten itse liikkuu oikealle paikalleen. Ja jos ei liiku niin heittämällä sen sinne saa. Tuo hullunlailla maanisesti edestakaisin hilluva ja maalia ympärilleen ruikkiva ukonkäppänä oli oman aikansa nykytaiteilija. 40 - 50 luvuilla hänen taidettaan eivät kaikki ymmärtäneet eivätkä ymmärrä vieläkään. Mitä jumalan nimeen katsomista on summittaisesti taululle roimituissa maalijäljissä? Kaikki taiteen asiantuntijat eivät välttämättä erota edes apinan maalaamaa taulua nykytaiteilijan teoksesta ja Pollockin teoksiakin on pitänyt tutkia tietokoneilla jotta niiden erityislaatuisuus on saatu esille. Missä on silloin taiteen idea jos sitä ei voi käsittää, tai edes tunnistaa?

Minun mielestäni esimerkiksi Edelfeltin taide on aivan saatanan kaunista. ”Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä” on käsittämättömän upea teos ja ilmentää aivan uskomattomalla tavalla kansallista historiaamme. Von Wrightin veljesten eläintaulut ovat niin taidokkaita, ettei tiedä katsooko ikkunasta ulos vai käsin maalattua öljyvärityötä. Gallen Kallelan itkettävän kaunis kansallisromantiikka ja kansalliseepoksemme kuvainnollinen lihaksi muuttuminen, ja AH, Muchan naiset. Nuo paksulla ääriviivalla verhotut anatomisesti täydellisesti toimivissa ja onnistuineissa asennossa poseeraavat ihanat olennot.

Olen ehkä hieman rajoittunut ja vedän kaiken lisäksi vielä jonkin verran kotiinpäin, mutta perkele kun minä en ymmärrä mitä hienoa on tehosekoittimessa pyörivässä veressä ja spermassa. Ei mene tuollainen minulle jakeluun. Ei mene vaikka olen yrittänyt ja koettanut olla avoin mieleltäni ja suhtautua näkemääni kypsästi ja ajatuksella. Ei mene joten eiköhän se ala jo riittää.

Voi perseensuti!