keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Välihuomioita osa 5
Kesässä on kiva juttu se kun pääsee uimaan. Kaikkialle ei kuitenkaan itseään kannata kastaa, sillä esimerkiksi meri sisältää saatanasti kaikenlaisia inhottavia ötököitä ja limanuljaskoja jotka vain odottavat että pääsevät puraisemaan pippelin poikki kaikilta uhkarohkeilta yrittäjiltä. Seuraavaksi käsitellään henkilökohtaista fobiaa joka naurattaa ja vituttaa.
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
#16 Vain nenän kautta hengittävä juoksija
Käsi ylös kaikki ne jotka juoksevat yli 3000 metriä Cooperin 12 minuutin juoksutestissä. Hyvä. Siirtäkää hiiren osoitin nyt selaimen osoitekenttään, klikatkaa sitä hiiren vasemmalla näpyskällä ja kirjoittakaa osoitekenttään www.juoksenniinkovaaettamuitaalkaavituttaa.fi. Sillä aikaa me muut jatkamme lukemista ja jaamme yhteisen asian joka vituttaa.
Harrastan juoksemista. Tai sanotaan pikemminkin niin, että yritän harrastaa. Niin paljon muutakin voisi tehdä, mutta koska ravinnon hankkiminen ei välttämättä enää kaikissa ammateissa kuluta riittävästi energiaa on tuo energia heitettävä harakoille ravaamalla paskat housussa pitkin pölyisiä kävelyteitä. Juokseminen itsessään jo pitää sisällään niin monta asiaa jotka vituttaa, että niistä saisi yhden kokonaisen blogin aikaiseksi. Näistä kaikista vittumaisuuksista käsittelemme tällä kertaa kuitenkin vain yhden nimeltä ”Vain nenän kautta hengittävä juoksija”.
Vain nenän kautta hengittävä juoksija määritellään henkilökohtaisessa määritelmäWikissäni seuraavalla tavalla:
Kyseessä on siis se kireisiin trikoisiin pukeutut laiha heppu joka pitkillä jaloillaan rennosti jolkutellen tulee sinua lenkkipolulla vastaan pyyhältäen ohitsesi jumalattoman lujaa suu tiukasti suljettuna kasvoillaan rento ilme aivan kuin henkilö olisi tässä nyt ihan vain ulos maisemia katselemaan lähtenyt, mutta että etenemisnopeus vain nyt on ”hieman” normaalia suurempi.
Tällaisen tapauksen kohtaaminen aiheuttaa varsin harmittavan reaktion. Reaktio ei olisi niin suuri jos ei itse juuri olisi lähtenyt lenkille ja ensimmäisen kilometrin jälkeen tuntisi kaikissa sisäelimissään aina keuhkoista maksaan ja sydämestä kateenkorvaan koko toimintaa vastustavaa jyskytystä. Harmistuksen määrää ei missään määrin poista se, että oma hengitys on vinkunut lähdöstä saakka.
Jotain outoa tällaisissa nenänkautta hengittäjissä on. Luottamusta tuollainen toiminta ei herätä ja jos olisin yrityksen työhönottohaastatteluista vastaava henkilö, niin kysyisin ihan ensimmäiseksi että harrastaako paikkaa havittelevat ihminen juoksua ja että miten on hengitelläänkös sitä juostessa vain nenän kautta vai pitääkö ihan suukin avata?
Vain nenän kautta hengittävä juoksija on allekirjoittaneelle täydellinen mysteeri. Vähän niin kuin sekin, että miksi laulajat eivät koskaan aivastele laulaessaan? Tai sitten ne ovat keksineet tavan aivastaa oman päänsä sisällä. Vähän niin kuin jos aivastaessa pitää nenästään kiinni ja korvat poksahtavat. Ehkä tällainen nenän kautta hengittelijä hengittelee korviensa tai kenties persreikänsä kautta? Tiedä häntä. Veemäinen olio joka tapauksessa.
Harrastan juoksemista. Tai sanotaan pikemminkin niin, että yritän harrastaa. Niin paljon muutakin voisi tehdä, mutta koska ravinnon hankkiminen ei välttämättä enää kaikissa ammateissa kuluta riittävästi energiaa on tuo energia heitettävä harakoille ravaamalla paskat housussa pitkin pölyisiä kävelyteitä. Juokseminen itsessään jo pitää sisällään niin monta asiaa jotka vituttaa, että niistä saisi yhden kokonaisen blogin aikaiseksi. Näistä kaikista vittumaisuuksista käsittelemme tällä kertaa kuitenkin vain yhden nimeltä ”Vain nenän kautta hengittävä juoksija”.
Vain nenän kautta hengittävä juoksija määritellään henkilökohtaisessa määritelmäWikissäni seuraavalla tavalla:
Vain nenän kautta hengittävä juoksija on henkilö joka useamman vuoden juoksuharrastuksen vuoksi, tai jonkinlaisen geneettisen ylivertaisuuden ansiosta kykenee hämähäkinohuilla jaloillaan tekemään valtavia juoksuaskelia loikkien näin vähintää 3 kertaa normaali-ihmisen hölkkävauhtia nopeammin kyeten silti absorboimaan häntä ympäröivästä ilmasta riittävän määrän happea lihastensa käyttöön vain ja ainoastaan nenän kautta hengittämällä.
Kyseessä on siis se kireisiin trikoisiin pukeutut laiha heppu joka pitkillä jaloillaan rennosti jolkutellen tulee sinua lenkkipolulla vastaan pyyhältäen ohitsesi jumalattoman lujaa suu tiukasti suljettuna kasvoillaan rento ilme aivan kuin henkilö olisi tässä nyt ihan vain ulos maisemia katselemaan lähtenyt, mutta että etenemisnopeus vain nyt on ”hieman” normaalia suurempi.
Tällaisen tapauksen kohtaaminen aiheuttaa varsin harmittavan reaktion. Reaktio ei olisi niin suuri jos ei itse juuri olisi lähtenyt lenkille ja ensimmäisen kilometrin jälkeen tuntisi kaikissa sisäelimissään aina keuhkoista maksaan ja sydämestä kateenkorvaan koko toimintaa vastustavaa jyskytystä. Harmistuksen määrää ei missään määrin poista se, että oma hengitys on vinkunut lähdöstä saakka.
Jotain outoa tällaisissa nenänkautta hengittäjissä on. Luottamusta tuollainen toiminta ei herätä ja jos olisin yrityksen työhönottohaastatteluista vastaava henkilö, niin kysyisin ihan ensimmäiseksi että harrastaako paikkaa havittelevat ihminen juoksua ja että miten on hengitelläänkös sitä juostessa vain nenän kautta vai pitääkö ihan suukin avata?
Vain nenän kautta hengittävä juoksija on allekirjoittaneelle täydellinen mysteeri. Vähän niin kuin sekin, että miksi laulajat eivät koskaan aivastele laulaessaan? Tai sitten ne ovat keksineet tavan aivastaa oman päänsä sisällä. Vähän niin kuin jos aivastaessa pitää nenästään kiinni ja korvat poksahtavat. Ehkä tällainen nenän kautta hengittelijä hengittelee korviensa tai kenties persreikänsä kautta? Tiedä häntä. Veemäinen olio joka tapauksessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
