#13 Tuntemattoman tervehtiminen tuttuna

Ihminen on sillä tavalla epätäydelliseksi suunniteltu olento, että hänellä on tarve hakeutua toisen ihmisen seuraan. Tätä jotkut viisaat kutsuvat sosiaalisuudeksi. Joillakin meistä tuo vaisto toimii vahvempana ja toisilla taas hieman heikommin. Joillakin sitä ei ole lainkaan. Useimmilla se kuitenkin toimii siten, että hankitut ihmissuhteet halutaan säilyttää ja tällä tavalla varmistaa, että silloin kun ei kiinnosta kirjoittaa blogia, voi esimerkiksi soittaa toiselle ja raahautua tämän luokse. Jos toinen ihminen asuu samassa taloudessa kaikki on paljon helpompaa, tai sitten ei.

Sosiaalisten suhteiden säilyttämiseen kuuluu esimerkiksi tuttujen tervehtiminen. Tämän luulisi olevan ihan yksinkertainen toimenpide jonka toinen voi aloittaa sanomalla esimerkiksi:
"Terve!"
Ja tähän toinen sitten vastaa että:
"No terve terve! Mitä äijä?"
Johon toinen voi taas puolestaan vastata että:
"Paskaaks tässä kunhan koossa pysyy."
Joho taas toinen voi tokaista että:
"Jaa jaa. No mites menikö auto katsastuksesta läpi?"
Ja sitten toinen vastaa että:
"Ei ihan."
Johon taas toinen että:
"No mikäs siinä sitten oli? Eksää hoitanukkaan ohjausta kuntoon?
Ja siihen taas toinen että:
"Hoidin hoidin, mutta unohdin miten herkkä se oli huollon jälkeen ja ajoin auton katsastuksessa rasvamonttuun."
Johon sitten taas toinen että:
"....."

Näin sen pitäisi suurinpiirtein toimia, mutta niin kuin kaikki muukin, niin voi myös tämäkin mennä totaalisen vituiksi.

Tapa 1.
Tutunoloinen henkilö seisoo selkä sinuun päin kahvilan jonossa. Päätät jostain syystä lähteä juuri sillä nimenomaisella hetkellä tervehtimään tuota tuttua, sillä pitäähän tuttuja moikata. Lähestyt tuttua joka on juuri ottamassa maksamaansa kahvia ja läimäiset tätä rehvakkaasti selkään huutaen samalla:
"NO MITÄ JUKKAAAA!"
Tuttu kääntää päätään hämmästyneenä ja sinä tajuat että olet läiminyt selkään täysin tuntematonta ihmistä. Lisäksi puolet tämän tuntemattoman henkilön kahveista on loiskunut tarjottimelle. Tajuat mitä olet tehnyt ja ohitat tuntemattoman henkilön lainkaan vauhtiasi hidastamatta ja jatkat matkaasi suoraan kahvilasta ulos.

Tapa 2.
Seisot bussipysäkillä ja viereesi tulee tutunoloinen ihminen. Tervehdit häntä ja hän tervehtii sinua. Mietit hetken mistä tunnet ihmisen, mutta alat kuitenkin vaistomaisesti kysellä kuulumisia. Juttelette hetken, mutta et saa tutun henkilöllisyyttä mieleesi. Lopulta jutustelun lomassa bussi saapuu ja siirrytte yhdessä sisälle ja vierekkäisille paikoille. Jatkatte juttelua ja jossain vaiheessa tajuat järkytyksen vallassa, että olet viimeiset 10 minuuttia jutellut mukavia täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Jatkat kuitenkin keskustelua ja poskiasi alkaa kuumottaa. Lähes välittömästi keskustelu alkaa myös takellella ja mietit pakonomaisesti ymmärtääkö toinen että ette todellakaan tunne toisianne. Jäät puolessa välissä matkaasi bussista pois.

Tapa 3.
Soitat ystävällesi jonka vaimo vastaa puhelimeen. Pyydät josko vaimo voisi antaa puhelimen ystävällesi ja hetken hiljaisuuden jälkeen vaimo viekin puhelimen ystävällesi. Ystäväsi vastaa puhelimeen, mutta hänen äänensä kuulostaa oudolta. Et kuitenkaan välitä tästä, sillä nykyisten GSM puhelimien äänihän on välillä niin paska että toisessa päässä voisi olla vaikka Tarja Halonen ja sinä et tunnistaisi puhujaa. Alat jutella ystävällesi kuten ystäville jutellaan ja kyselet normaalit kuulumiset ja muut. Ystäväsi vastaa hieman takellellen, mutta vastaa kuitenkin ja sinä vain ajattelet että hänellä on huono päivä. Keskustelu etenee tällä tavalla jonkin aikaa kunnes ystäväsi yllättäen kysäisee varovasti:
"Tuota, tunnenko minä sinut?"
Olet hetken hiljaa ja suljet sitten puhelimen varovasti aivan kuin et haluasi kenekään kuulevan mitä juuri äsken tapahtui.

Näin voi näinkin yksinkertainen asia muuttua asiaksi joka vituttaa.