#31 Talvirotsi joka ei toimi

Ostin talvitakin. Eikä olisi jumalauta kannattanut! Talvitakin ideahan on siinä että se pitää kylmän ulkona ja ihmisen siellä sisällä lämpimänä. Toinen tärkeä ominaisuus ainakin tiettyyn rajaan asti on myös kosteuden ulkona pitäminen. Eli jos sataa esimerkiksi lunta tai jopa räntää niin ne eivät ala välittömästi imeytyä takin kankaaseen. Tai näin minä ainakin olen kuvitellut.

Tältä ostamaltani palttoolta puuttuu juuri edellisen kappaleen toiseksiviimeisessä virkkeessä mainittu ominaisuus. Se nimittäin imee vettä kuin sieni. Mikä tässä voi olla tarkoituksena? Tämä on niitä asioita jonka edessä voi olla vain suu auki ja tuijottaa. Valmistajalla on varmasti ollut hauskaa kun se on työntänyt tuotteen markkinoille ja insinöörit ovat luultavasti tirskuneet naama punaisena kulman takana kun johto on tehnyt sopimuksia jälleenmyyjien kanssa nauruaan pidätellen.

Kaikista hauskina tässä on se että rätti on ostettu vuosi sitten. Viime vuonna sitä ei tarvittu ja nyt kun sitä tarvitaan sitä ei voi käyttää. Perkele että rehellistä veronmaksajaa tällaisella kiusataan.

#30 Henkilökohtaisen tilan rikkoja

Julkinen liikenne on hieno asia. Se pitää saasteet kurissa kun pieneen sillipurkkiin ahdetaan 100-200 matkustajaa ja mielen terävänä kun istuu seuraavat 40 minuuttia pahalta haisevan avohoitopotilaan vieressä joka pyyhkii räkää hiuksiinsa. Julkinen liikenne sinänsä ei kutenkaan vituta vaan siellä liikkuvat kaistapäät ja muut urpot. Heistä yksi vittumaisimpia on henkilö jonka henkilökohtaisen tilan tarve on tilanteesta riippumatta tasan 0cm.

Itselläni tämän tilan tarve vaihtelee hyvin suuresti sen mukaan miten suuressa ruuhkassa sattuu liikkumaan ja mikä on tilanteen luonne. Intiimissä seurustelutilanteessa henkilökohtaisen tilan tarve on luonnollisesti huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi työpaikalla. Jos taas seistään autiolla torilla niin jo 10 metriä lähemmäksi tunkeutuva henkilö voidaan kokea häiritseväksi.

Silloin tällöin ruuhka-ajan ulkopuolella matkustaessa sattuu tilanteeseen jossa seisoskelee rauhassa liikennevälineen käytävällä tai istuu penkillä ja yllättäen aivan siihen viereen änkeää tuhisemaan joku perkeleen urpo. Tilaa olisi vaikka kuinka mutta viereen on päästävä. Ensin tulee hämmentynyt olo ja sitten rupee vituttamaan. Tekisi mieli karjaista että eikö sitä tilaa nyt perkele muualta löytynyt! Voi juutas että riepoo tämä tämmöinen. Pahimmassa tapauksessa viereen istunut debiili ottaa vielä katsekontaktia vienosti hymyillen ja jos oikein huonosti käy niin alkaa viritellä keskustelua. Jumalauta suomalaisessa liikennevälineessä ei puhuta!

Otsaanko se pitää kirjoittaa mikä on henkilökohtaisen tilan raja? Tässä on hyvä kultainen sääntö kaikille läheisyyttä kaipaaville: etsikää siinä liikennevälineessä sellainen paikka että se on mahdollisimman kaukana joka ikisestä toisesta ihmisestä, tuojottakaa ikkunasta ulos ja pitäkää suu kiinni. Näillä neuvoilla se matka taittuu jouhevasti ja ilman pahaa mieltä.

Hyvää matkaa kaikille!

Välihuomioita osa 8

Luuliko joku että tämä blogi oli sitten tässä? No ei todellakaan ollut! Jo Mark Twain aikoinaan tiesi miten vahvasti liioiteltuja huhut kuolemasta voivat olla. Laitetaan tuohon heti perään seuraava vitutus niin saat sinäkin jotain tekemistä tylsään työpäivääsi hyvä lukija.