#4 Paskat elokuvakässärit

Katselin elokuvan. Ei olisi kannattanut. Rupesi vituttamaan aivan suunnattomasti se miten typerää paskaa ihmisille tehdään ja miten jonkun mielestä tämä voi oikeasti olla hyvää elokuvaa. Elokuva oli Behind Enemy Lines (Vihollisen keskellä).

Ihmisellä on näinä helppoina aikoina paljon aikaa ja vähän tehtävää. Senkun käväistään vähän töissä, tullaan pakastealtaan kautta kotiin ja työnnetään lisäaineet mikroon jossa ne muuttuvat ihmiselle kelvolliseksi ravinnoksi. Enää ei tarvitse keihäs kädessä juosta mammuttien perässä joten aikoinaan yhtenään suonistossamme virranneet adrenaliiniruiskeet jäävät saamatta. Ihminen kuitenkin kaipaa noita adrenaliiniruiskeita ja jos hän ei niitä saa, hänestä tulee Jehovan todistaja. Jotain on siis pitänyt keksiä ja tähän saumaan iskevät elokuvat, urheilu ja Unelmien poikamies.

Elokuvat ovat erinomainen keino poistua hetkeksi todellisuudesta ja saada pikkuinen adrenaliiniruikkaus. Elokuvan tärkein elementti on sen käsikirjoitus. Siitä kaikki lähtee. Käsikirjoitus on elokuvan selkäranka jonka varaan kaikki rakentuu. Kaikkia menestyneitä elokuvia yhdistää yksi yhteinen tekijä ja se on käsikirjoitus. Jos elokuva on menestynyt huonolla käsikirjoituksella on se mitä todennäköisemmin tehty Yhdysvalloissa ja tehty lähinnä Yhdysvaltalaiselle yleisölle. Toki näyttelijätyöllä ja ohjauksellakin on suuri merkityksensä, mutta nyt käsittelemme käsikirjoitusta koska em. elokuvassa se on niin suurta kuraa, että Jumalakin itkee.

En ole varma kenelle on tehty tuo katsomani Behind Enemy Lines. Sen pääosassa hölmöilee komedioista tuttu Owen Wilson sekä mitä luultavimmin jollain käsittämättömällä uhkavaatimuksella mukaan pakotettu Gene Hackman. Elokuvassa Wilsonin esittämä hävittäjälentäjä poikkeaa rutiinilennon reitiltä ja ajautuu alueelle jolla majailevat vihollisjoukot ampuvat nokkelan lentäjäsankarimme koneen tuusan paskaksi. Hymyilevä Wilson tipahtaa kirjaimellisesti vihollisten keskelle ja toinen lentäjäurpoista poistetaan päiviltä lähes saman tien. Seuraa mahdottomalta tuntuva reissu vihollislinjojen takaa omien puolelle jonka aikana mutkanenäisen näyttelijämme pitää näytellä itsensä irti kiipelistä jos toisestakin. Meininki on välillä aivan mahdotonta ja välillä jopa jännittävääkin, mutta tasaisin väliajoin katsoja tipahtaa takaisin maanpinnalle tajutessaan, että tarinaan kirjoitetut ja elokuvaan toteutetut kohtauksen ovat kuin suuri vitsi tai katsojaa aliarvioivaa ja häntä pilkkaavaa mustaa huumoria.

Miksi teollisuusalueen miinoittaneet viholliset ovat asettaneet kaikki miinansa kauas oletetun kulkureitin reunoille jolloin sankarimme voi juoksennella teennäisessä paniikissa alueen läpi saamatta haavaakaan liian kaukana olevista räjähteistä? Mistä sankarimme on hankkinut teflonpukunsa jonka avulla hän selviää tuhansien ammuksien ristitulesta? Miten on mahdollista etteivät vihulaiset kykene päättelemään sankarimme yksinäisen jalkapatikan suuntaa ja sen reittiä ja kiertämään hänen eteensä kaikkia niitä käytössä olevia moottoriajoneuvoja hyödyntäen? Miksi lähellä räjähtävä kranaatti ei lennätä sirpaleita tai tuota painevaikutusta muille kuin vihollisille? Miksi minä katsoin tämän elokuvan?

Käsittämättömät epäloogisuudet, suoranaiset virheet ja typeryydet seuraavat toinen toistaan ilman taukoja. Kaiken huippu on kuitenkin loppuun kehitelty äksöni jonka aikana sankari tekee taiturimaisia syöksyjä ja väistelee luoteja kadehdittavalla taidolla sydämeen ja tunteisiin vetoavan jylhän musiikin voimalla. Patriootit ja muut kansallismieliset ehkä saavat tällaisesta jotain irti, mutta meikäläinen ei.

Ehkä eniten paskassa kässärissä harmittaa se, että sen mukaan tehty elokuva on luotu juuri ja juuri niin kiinnostavaksi, että se on pakko katsoa loppuun. Ja oikeasti sitä on silloin vihainen itselleen. Sitä seuraa ja seuraa vastaanottimesta aistimiin tunkeutuvaa ongelmajätettä kykenemättä lopettamaan ja haukkuu saman aikaan kaikki maailman paskat käsikirjoitukset ja niiden mukaan tehdyt räkäklöntit.

Haistakaa paska kaikkien paskojen leffojen tekijät! Toivottavasti olette helvetin tyytyväisiä siitä että minun on pakko katsoa teidän paskoja elokuvianne.