#20 Julkikiroilu

1001 Asiaa jotka vituttaa on saavuttanut erään etapin. Käsittelyssä on jo kahdeskymmenes asia joka vituttaa ja 1001ajv juhlistaakin tuota tärkeää tapahtumaa tarttumalla elämän kokoiseen aiheeseen joka on vaivannut ja kalvanut ihmisten mieliä jo ammoisista ajoista lähtien ja saanut vanhemmat ihmiset repimään julkisilla paikoilla korvat päästään. Nyt käsitellään vakavaa aihetta, nimittäin julkikiroilua.

Kiroilu keksittiin luultavasti silloin kun Jumala loi enkeleitä ja yksi niistä poikkesi kaidalta polulta. Jumala katseli langenneen jälkeläisensä puuhia ja totesi:

”Perkele! Tämä tästä vielä puuttui. Voi saatana!”

Langennut enkeli kuuli Jumalan manailun ja kuvitteli että häntä huudeltiin nimeltä ja loppu löytyykin sitten Raamatusta. Jumalan kuvana ihminen on antaumuksella matkinut luojaansa ja keksinyt järkyttävän määrä lisää samaa tavaraa.

Kiroiltu on kautta aikojen, niin julkisesti kuin kotona neljän seinän sisälläkin. Suosiotaan se on kuitenkin kasvattanut vuosien kuluessa lähes eksponentiaalisesti ja sen suurin kannattajaryhmä löytyykin tällä hetkellä nuorison keskuudesta. Rekkamiehet, humalaiset suomalaiset ja kansanmusiikkiyhtye Värttinä tulevat kuitenkin aivan kannoilla. Nykynuorison suussa kirosanat ovatkin saaneet aivan uuden käyttötarkoituksen joka sotiemme jälkeen syntyneelle sukupolvelle menee yhtä huonosti jakeluun kuin paikallislehti sokealle. Vaikka kirosanojen määrä onkin kutistunut yhteen vaivaiseen sukupuolielintä kuvaavaan sanaan, niin sanavaraston köyhyys on korvattu tuon sanan ”mielikuvituksekkaalla” ja häpeämättömällä käytöllä. Seuraavassa muutama esimerkki.


Lissu on juonut siideria ja hän on vahvassa humalatilassa I-junassa matkalla Helsinkiin. Matkan aikana hänelle tulee kova tarve kertoa kaverilleen, että Late on ollut hänelle ikävä:

”Siis oikeesti vittu Se tuli sanoon mulle vittu et se ei haluu enää olla munkaa vittu”

Lissulla ja Latella on siis tullut eripuraa ja esimerkissä sana vittu on korvannut kaikki pilkut ja pisteet ja toimii siis näin ollen erinomaisena lauseenerottimena. Toivottavasti Lissu ja Late saavat asiansa pian sovittua, sillä kanssamatkustajien korvat ovat soineet kymmenen viimeistä minuuttia.


Perttu on taas maleksimassa Kampin metroasemalla ja hän kertoo kovaan ääneen ystävälleen Tsäbälle tytöstä jonka on tavannut:

”Vittu tiätsä ninku vittu se on ninku vittu vähähyvännäkönen.”

Pertulla siis hormoonit hyrräävät ja hänen lyhyessä lauseessaan on aika monta vittua. Osa lauseen välimerkeistä on korvattu sanalla vittu ja sitä on käytetty myös ikään kuin ajatusviivana. Pertulla on käynyt hyvä tuuri, mutta metroaseman muu väki ei sitä välttämättä haluaisi tietää.


Jarno on vihainen eikä tahdo saada asiaansa sanottua. Jarnon suu liikkuu kuin höyryturbiini ja päällisinpuolin kuulostaa siltä, että äänihuulet muodostavat vähän mitä sattuu:

”Vittu sit se tuli ninku vittu tiätsä ninku vittu selittää et vittu mitä vittuu sä käyt vittu mulle. Voi vitun vittu”

Jarno on siis riidoissa jonkun kanssa ja Jarnon lauseessa suurinpiirtein kaikki alkaa olla korvattuna sanalla vittu. Vanhemmalle polvelle lauseen ymmärtäminen alkaa olla jo hyvin vaikeaa ellei mahdotonta, mutta Jarnon kaverit kyllä tietävät mitä asia koskee. Toivottavasti Jarno ei joudu pahempaan pulaan sillä se saattaisi johtaa vieläkin suurempaan julkiseen purkaukseen.


Myös vanhempi väki taitaa kiroilun salat, mutta heidän kiroilunsa noudattaa perinteisimpiä sääntöjä huomattavasti suuremmalla sanavarastolla. Kiroilua ei niin suuressa määrin tapahdu julkisesti kuin mitä tapahtuu nuorien keskuudessa, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy:

”No voiha perskutarallaa! Nysse kissapiru jäi setorin renkaa alle.”

”Siis anoppi tulee huomenna ja jää viikoksi! Voi saatanan saatana etten paremmin tule enkä sano! ”

”Hakkasit vatupassilla nauloja seinään! Voi Jeesuksen pyssy ja puukuulat!”


Kiroilulle löytyy selkeästi oma ”ekologinen” lokeronsa jossa se elää ja voi hyvin. Kuten sanottu, niin paras kasvualusta kiroilulle ja sen kehittymiselle löytyy nuorisosta. Media ruokkii tuota kasvualustaa omalla tavallaan ja työntää joka tuutista ulos kirosanaa toisensa perään. En kuitenkaan lähtisi luomaan sensuurikoneistoa median ärräpäiden hillitsemiseksi, mutta kiinnittäisin huomiota siihen kenelle, milloin ja miksi. Ongelmia asian suhteen syntyy lähinnä silloin kun ilmaa sakeaksi manaava joukkio ja vanhempaa sukupolvea edustava henkilö joutuvat samaan tilaan. Julkiset liikennevälineet ovat tässä suhteessa kuin pieniä vankiloita.

Mistä ne lapset sen kiroilun sitten oikein oppivat? Onko koulussa perustettu aine sitä varten, vai miksi tuntuu siltä, että jo ennen kymmenettä ikävuotta kaikki kirosanat on jo opittu ja ne vain odottava ulospääsyä pinnistellen ja riuhtoen aivan äänihuulten alapuolella? Vai opetetaanko kiroilua kenties jo tarhassa kun muutaman vuoden ikäinen tenava marjoja puskasta kerätessään yllättäen huutaa että: ”Tuolla niitä on ihan vitusti”?

Kiroilu ei koskaan lopu. Sen on kuin paska jota tulee jatkuvasti lisää ja niin kauan kun on ihmisiä, tulee kiroilu kuulumaan ja paska haisemaan. Yksi pieni pyyntö minulla kuitenkin olisi kaikille jotka julkikiroilua harrastavat. Käyttäkää mielikuvistusta. Älkää jämähtäkö siihen yhteen ja ainoaan sanaan. Manaamiseen ja ärräpäiden luetteluun käytettävien sanojen keksimiseen on kaikki maailman mielikuvitus käytettävissä.

Tai vitut! Unohtakaa koko juttu. Vittuako sitä kokeilee mitään jonka tehosta ei ole mitään varmuutta. Mikään ei voita vittua ja kaikki muut ovat kuin huonoja kopioita.

Vitut!