Ensimmäiset kotimikrot tulivat markkinoille 80-luvun alkupuoliskolla. Vic20 oli ihan saatanan kova juttu jolla mainosten mukaan rakennettiin Rooma päivässä ja lopuksi poistettiin vielä syöpä ihmiskunnan vitsauksena ja kehitettiin tähtienvälinen matkustus. Itse sain oman koneeni järkyttävällä määrällä kitinää, ruinausta, rukoilua ja käsittämättömiä sepustuksia ja esitelmiä siitä kuinka tietokonetta voi koko perhe käyttää ja äitikin voi sille tallentaa kaikki sekalaiset eri lipuilla ja lapuilla olevat ruokareseptinsä. Pettymys oli suunnaton kun paskalaite ei tehnytkään yhtään mitään ilman ohjelmia ja ainoa mitä sain aikaiseksi oli virheilmoitus ”Syntax Error”. Jos joku asia on syöpynyt noilta ajoita mieleen niin se on juuri tuo perkeleen virheilmoitus joka kertoo että annetussa komennossa on ollut niin sanottu kieliopillinen virhe. Ensimmäiset yhteiset kollektiiviset hermojen menettämiset koettiin suomalaisissa kodeissa parin joulun aikana vuosina -81 ja -82 kun pukin lähdön jälkeen pienessä maistissa olevat isät yrittivät saada perheen pilteille ostettua tiekonetta toimimaan. Sen jälkeen hermojen menettämisiä on tapahtunut enemmän kuin lääkäri määrää.
Paljon on muuttunut vajaassa 30 vuodessa. Tällä hetkellä kotitietokone kykenee jo oikeasti melkoisiin suorituksiin, vaikka seuraavien 30 vuoden kuluttua näille vehkeille tullaan aivan varmasti nauramaan vedet silmissä. Vaikka laitteiden suorituskyky jatkuvasti kehittyykin ja niiden käyttömahdollisuudet monipuolistuvat ja ne helppokäyttöistyvät entisestään, niin yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään ja se on vitutus. Tuo ajoittain tietoteknisen laitteen käytön aikana ilmenevä inhimillinen tunne on nämä vuosikymmenet pysynyt suurin piirtein samana, ellei jopa kasvanut ja mikä mielenkiintoista, niin laitteiden teknisen edistyneisyyden vaikutus tuon tunteen esiintymistiheyteen on ollut käytännössä olematon. Oli laite miten edistynyt tahansa se on silti potentiaalinen vitutuksen aiheuttaja joko epäloogisella, liian loogisella, järjettömällä, väärällä tai väärässä paikassa oikealla toiminnallaan.
On hienoa, että tietotekniikankin kanssa voi vielä johonkin luottaa ja että se jokin sattuu vielä olemaan jotain niin perin juurin tunteista kumpuavaa. Vitutus ei myöskään koskaan tule kuolemaan, sillä se on ikuista vaikka sen kantaja kuolisikin. Globaalin ydinsodan tuhkasta rottien ja torakoiden kanssa nousee armoton vitutus eikä se ei kuole suurimmastakaan mahdollisesta säteilyannoksesta, vaan jää elämään ja odottamaan että jokin jäljellejäänyt laji kehittää jonkinasteisen älyn jääden sitten tämän eliölajin päähän asumaan.
Mutta palataanpa niihin tietokoneisiin. Jos ei lasketa pelaamista, musiikin kuuntelua, elokuvien katselua, laitonta netistä lataamista, laitonta nettiin jakamista ja vain tyhjänpäiväistä ja tarkoituksetonta koneella nysväämistä, niin kyllä noista laitteista jotain hyötyäkin on. Tiedon tallentaminen, sen hakeminen ja jakaminen kaikkien saataville on mullistunut muutamassa vuodessa. Muistan vielä ajan jolloin tietoa saadakseen joutui sitä joltain kysymään tai pahimmassa tapauksessa jopa kipaisemaan kirjastossa. Siellä sitten ajan kanssa haettiin sitä oikeaa teosta, plarattiin kortistoja ja konsultoitiin kirjastontätiä. Lopulta kirja ja itse tieto löytyi, tai sitten ei. Nykyään taas ei tarvitse kuin avata internetyhteys ja jo tunkee informaatiota silmät ja korvat täyteen. Tai tunkee jos jumalat suovat, yhteys pelaa, käyttöjärjestelmä tämän sallii ja on muistanut aamulla kopauttaa kolme kertaa kengänkantoja yhteen samalla silmiä räpsytellen, käsiä pyöritellen ja persettä heilutellen.
Pikku hiljaa tietotekninen laite alkaa muuttua osittain tai jopa kokonaan itsetarkoitukseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tietokoneesta on tulossa laite joka on olemassa vain itsensä vuoksi ja siihen kehitetään ominaisuuksia joilla ei ole mitään oikeasti järkevää tai tuottavaa tarkoitusta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat kaikki nykykäyttöjärjestelmiin luodut graafiset ilmentymät ja upeat tehosteet jotka ovat kuin karkki joka kyllä maistuu hyvältä, mutta siihen se sitten jääkin. Tehosteet ja graafiset upeudet hyvin harvoin auttavat saavuttamaan tietotekniselle laitteelle määritettyä varsinaista päämäärää, ellei päämäärä sitten ole ruudulla kieppuvan hypnoottisen ruudunsäästäjän tuijottaminen.
Vitutus tietoteknistä laitetta kohtaan syntyy siitä kun laite ei toimi halutulla tavalla ja syy siihen miksi tietotekninen laite toimii epätäydellisesti johtuu taas siitä, että sen on suunnitellut epätäydellinen ihminen. Ihminen on siis tietämättään vihainen ja vittuuntunut itseensä ja näin jälleen ympäri käydään ja yhteen tullaan.
Tämä viimeisen kappaleen haluan omistaa niille joista tämä kaikki alkoi. Tämä kappale on omistettu sille perkeleen käärmeensikiölle joka keksi ensimmäisen puolijohteen. Kiitos sinulle tästä kaikesta ja korkeasta verenpaineestani. Kiitos siitä, että saan oman koneeni lisäksi hoitaa kuntoon kaikkien muidenkin koneet. Kiitos siitä että kaikki aikani menee näiden laitteiden kanssa eikä minulla ole muuta elämää. Kiitos siitä että luultavasti kuolen nuorena kun viimeinen vitutus saa sydämeni lyömään tyhjää ylisuuren adrenaliinisyöksyn vaikutuksesta. Kiitos myös sinulle joka meille Dos ja Windows käyttöjärjestelmän toit ja kiitos myös Officen juttelevasta klemmarista.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti