VITUTTAA - SIIS OLEN - SIIS VITUTTAA

perjantai 10. lokakuuta 2008

#28 Radiokanavan säätäminen

Voi perkele että voi ihmistä riepoa turha ja pieni asia. Riepoo niin että tekisi mieli repiä korvat päästä, kuivata ne ja syöttää naapurin susikoiralle. Minulla on nimittäin työhuoneessani radio. Sitä on mukava kuunnella työn ohessa ja leppoisan paikallisradion puheohjelmien ja musiikkiesitysten lomassa työnteko sujuu kuin itsestään. Tuolla paholaisen välikappaleella on kuitenkin yksi äärimmäisen vittumainen ominaisuus ja se on tapa jolla radio aivan yllättäen saattaa aloittaa hyvin kuuluneen kanavan kohdalla perkeleellisen rutinan ja sihinän. Ominaisuus sinänsä on normaali ja vastaaville laitteille varsin tyypillinen ja johtuu luultavasti jostain niinkin "normaalista" kuin auringonpilkut, pilvet, huono sää, paksut seinät, mieliala, kuun asento, kiinalaisten lukumäärä ja USAn Irakin vierailu.

Aikaisemmin radioni oli sellainen vanhanaikaisella analogisella pyöreällä kanavanhakunapilla varustettu malli jota vääntämällä kanavat vaihtuvat tyyliin psssshhhkss.... kotka rankki....psskhssshhhh.... ohutta yläpilveä.... shhshhhhhh.... kekkonen, kekkonen, kekkonen..... pshhhhhshhkshhh.... ja koskaan se saatanan kanava ei ollut ihan täsmälleen kohdallaan. Sitten hankin digitaalisella virittimensäädöllä varustetun mallin ja kuvittelin kaiken olen hyvin, mutta paskanmarjat.

Kaikista vittumaisinta on se, kun yrittää säätää kanavaa ja antennia paremman kuuluvuuden toivossa ja kun siirtyy laitteen lähelle niin kanava alkaakin yllättäen kuulua aivan hyvin. No miten helvetissä sitä voi silloin enää säätää? Sitten kun ottaa hieman etäisyyttä niin rutina ja sihinä voimistuvat jälleen, mutta silloin ollaan jo liian kaukana koko laitteesta. Perkele että tämä kaikki ärsyttää ja joku kerta minä vielä heitän se paskalaitteen ikkunasta parkkipaikalle.

1 kommentti:

vituttaa kirjoitti...

Jos vituttaa niin kerro se Keijolle: www.vittukunvituttaa.org