#36 Suu auki syöminen

Syöminen on sillä tavalla tarpeellista että ilman sitä kuolee muutamassa viikossa tai viimeistään muutamassa kuukaudessa. Epävirallisia maailmanennätyksiä on aina 40 päivästä vajaaseen 90 päivään ja eräät tarinat kertovat intialaisesta miehestä joka ei ole vuosikymmeniin juonut muuta kuin teetä. Sitten on niitä jotka kovan yrittämisen jälkeen ovat lopulta oppineet olemaan syömättä mutta pahus vieköön juuri kun ovat oppineet niin ovat kuolleet.

Jotta mikään ei jäisi epäselväksi kerrottakoot että yleensä ruoka tungetaan sisään nenänreikien alla olevasta aukosta ja se jauhetaan muusiksi valkoisilla legomaisilla palikoilla joita tuttavallisemmin kutsutaan hampaiksi. Lopuksi massa nielaistaan ruokatorveen josta se siirtyy mahalaukkuun, sieltä suolistoon ja hyväksi lopuksi punnerretaan peräpukamien ohi muiden ongelmaksi.

Tämän luulisi olevan maailman yksinkertaisin toimenpiden sillä jokainen on harjoitellut sitä koko elämänsä ajan. Mutta ei. Joillakin kaikki menee pieleen jo alkuvaiheessa. Mikä perkele siinäkin voi olla niin vaikeaa? Kun siitä hampurilaisesta on se pala lohkaistu niin yksinkertaisesti vain puristetaan ne sulkijalihasta muistuttavat tötteröt yhteen ja näin näppärästi estetään ruoan ulos valuminen ja jauhantatapahtuman näkyminen kaikelle kansalle.

Uskokaa nyt JUMALAUTA että minä en halua tuijotella kenenkään paskaisia hampaita, rumaa kieltä, pimeää nielua tai niitä saatanan limaisia suussa pyöriviä ruokaklönttejä. Hyi helvetti! Ja jos mikä vielä pahempaa niin sen helvetin mässyttämisen ja lussuttamisen kuunteleminen koko prosessin ajan. Tässä suhteessa purukumi on itse paholaisen keksintö. Sen kun ei lopu ei sitten millään. Se kestää ja kestää ja kestää ja edestakaisin muljahtelevaa kieltä ja sitä sietämätöntä maiskuttelua on vain jaksettava kuunnella koska tuntemattomalle ei voi sanoa että: "NYT VITTU NE HUULET YHTEEN TAI MINÄ OMPELEN NE YHTEEN!"

Kaikista pahinta on että luultavasti nämä ihmisääliöt ovat mahdollisesti joskus lukeneet tahi muuten kuulleet sivistyneestä tavasta syödä suu kiinni. Tieto ei kuitenkaan ole muuttunut käytännön toimeksi ja niin he jatkavat terroriaan yleisissä tiloissa ja kulkuvälineissä. He mussuttavat syötäväänsä naamallaan autuas mietiskelevä ilme ja syvän transin kaltaisessa tilassa tyhjyyteen tuijottaen jauhavat leukojaan ajan ja maailman lipuessa ohitse kuin nipullinen ilmaan heitettyjä ja hitaasti alas leijuvia riisipaperille kirjoitettuja haikuja.

AAAAAAARGH!

Välihuomioita 10

Joo tiedän! Ei ole päivitetty blogia. Arvatkaa onko edes kiinnostanut. Joka päivä kun kohtaa toinen toistaa tyhmempiä ihmisiä ja vituttavampia asioita niin sitä ihminen lamaantuu. Sen jälkeen ei vain pysty. Kuten nyt tämäkin suu auki syöminen ja suu auki purkan jauhaminen. Ihan käsittämätöntä touhua. On se nyt perkele jos joku kuvittelee että haluan ihailla metrossa vastapäätä istuvan kitarisoja samalla kun yritän päästä itäkeskukseen. EN SAATANA HALUA!

Sitten toinen juttu. Selailin vanhoja tekstejä ja arvatkaa rupesiko vituttamaan. Ihan paskoja kaikki. Kuka näitä edes lukee? Mittarilukeman mukaan ei kovin moni. Ajattelin josko jostain löytäsin vieläkin paskemman blogin ja Googlasin sanalla paska. Löysin tämän:

http://jaakkomatikainen.wordpress.com/

Sen verran luin että aiheissa käsiteltiin urheilua, skeittausta, vedonlyöntiä ja omaelämänkerralista tarinaa pihapelien pelaamisesta. Sitten väsyin. Tosi kiinnostavaa. Missään ei lue kuinka paljon kävijöitä blogilla on mutta aiheista päätellen luultavasti jotain 100 000 - 1000 000 välillä eli noin vajaat miljoona enemmän kun tällä blogilla.

Jossain vaiheessa tuohon oikealle ilmestyy uusi lista jossa listataan paskoja blogeja. Siis blogeja jotka ovat paskempia kuin tämä. Niitä tuskin montaa on mutta yrittänyttä ei laiteta. Hyvää loppukesää sinulle lukija (yksikössä). Toivottavasti sataa niin saatanasti.

#35 Naapurit

Naapurit ovat sietämättömiä. Siis todella sietämättömiä. He ovat niin sietämättömiä että vetävät vertoja kaikille tähän mennessä kirjoitetulle kolmellekymmenelleneljälle vitutukselle. Naapurit voidaan jakaa lähes lukemattoman moneen ryhmään. Seuraavassa kuitenkin muutama kerrostalohelvetistä löytyvä tapaus. Lisää voivat armaat lukijatkin lisätä kommenttiosioon niin halutessaan.

Bailaava opiskelija
Bailaava opiskelija on usein nuorehko yksin tai kimpassa asuva henkilö jolla on aktiivinen seuraelämä, rankat viikonloppuhuvit ja haravalla harjatut hiukset. Perjantai aloitetaan lintsaamalla pari viimeistä koulutuntia ja suorittamalla kotimatka kaljakaupan kautta. Viimeistään klo 16.00 alkaa opiskelijan ovista ja ikkunoista lappaa sisään toinen toistaan kummallisemman näköistä lökäpöksyä ja klo 17.00 on jo helvetti irti. 160 tahtia minuutissa hakkaava jumputus tärisyttää nykyaikaisen kerrostaloasunnon pahvielementtejä niin että naapureilta tippuvat taulut seiniltä.

Jumalaton nuorisomusiikki ja perkeleellisellä volyymillä seinien läpi kaikuva keskustelu jatkuvat kello kymmeneen jonka jälkeen siirrytään julkiseen anniskeluravintolaan. Takaisin tullaan noin neljän jälkeen rappuset kontaten, kaiteita hakaten ja vaateet väärinpäin päällä.

Karaokea harrastava dokupetteri
Karaokea harrastava dokupetteri on jo keski-iän ylittänyt mieshenkilö jonka vaimo on jättänyt ja lapset muuttaneet pois kotoa. Hän käy töissä mutta tekemisen puute vaivaa. Niinpä dokupetteri on hankkinut karaokelaitteiston, suomi-iskelmää ja porttikiellon lähibubiin tanssittuaan Kirkaa pöydällä ja kaaduttuaan naapurin juomien päälle. Dokupetterin ylpeä harrastus on laulaa suomalaisia iskelmälauluja ja karaokelaitteisto toimiikin vapauttavana mahdollisuutena toteuttaa itseään arki-iltoina klo 18.00 - 22.00 välillä. Viikonloppuina otetaan kaverit ja pulloa kossua mukaan jolloin laulu ja lystinpito voivat jatkua aamu viiteen. Dokupetterillä on myös kitara jota hän ei osaa soittaa paskavertaa mutta tämä ei musisoivaa dokupetteriämme estä.

Kakaraperhe
Lapset ovat suloisia ja kukaan joka pitää lapsista ei voi olla läpensä paha sanoo eräskin sanonta. Kakaraperheessä on kahdesta neljään 0-10 vuotiasta kakaraa ja koira ja he asuvat yleensä yläkerrassa. Parku, riidat, tavaroiden viskominen, haukunta ja vanhempien karjunta ovat merkkejä arki-illan alkamisesta. Perheessä noudatetaan omaa versiota vapaasta kasvatuksesta jonka yhtenä merkkinä on se että kakaroilla ei ole varsinaista nukkumaanmenoaikaa. Niinpä pikkujalkojen vittumaista töminää saadaankin kuunnella lähemmäksi kahtatoista kunnes lopulta jalkojen omistaja menettää uupumuksesta tajuntansa.

Puolalaisen puukenkätanssin harrastaja
Puolalaisen puukenkätanssin harrastaja on yläkerrassa asuva naapuri jonka suurin ilo tulee siitä mitä suuremman äänen hän kykenee etenemisestään päästämään. Tälle naapurille päämäärä ei ole tärkeää vaan matka jonka hän tekee. Ja mitä suurempi meteli syntyy sitä parempi matka oli.

Tämä rakastettava naapuri-ilmentymä ei tunne käsitettä askeltaminen tai sanaa tohveli. Tämä naapuri kävelee aina ja kaikkialla kovapohjaiset kengät jalassa tai sitten hän hakkaa kantapäitään vammaisella voimalla vasten huonosti eristettyä lattiaelementtiä. Tällä naapurilla on kantapäiden paikalla sentin paksu elefantiniho jonka avulla hän kykenee hakkaamaan kuuden tumman ratanaulan kakkosneloseen ilmeenkään värähtämättä.

Epämääräinen metelöitsijä
Tämän naapurin elämä ja toimet ovat suuri arvoitus. Tasainen tavaroiden heittely yhdistettynä kummalliseen ulvontaan värittävät tämän naapurin arkipäivää. Välillä kuuluu kuin lattialle kaadettaisiin kaksi työkalupakkia tyhjäksi ja välillä taas kuuluu tasainen nakutus patterin kautta. Epämääräinen metelöitsijä pitää huolta yksityisyydestään ja hänet nähdään vain harvoin ulkona päiväsaikaan. Yö on epämääräisen metelöisijän aikaa jolloin hän herää ja aloittaa äänekkäät askareensa. Epämääräinen metelöitsijä on luultavasti ulkoavaruudesta tullu vittumainen humadoidi joka yrittää rakentaa puhelinta soittaakseen kotiin mutta joka ei vielä erota vasaraa haarukasta.

Puuha Pete
Puuha pete kaiken korjaa... Puuha Pete on vittumaisen iloinen remontteeraaja joka osaa eikä voi olla käyttämättä osaamistaan hyödyksi. Puuha Pete ostaa Puukeskuksesta lankut, K-raudasta naulat ja vääntää viikonlopussa keittiöönsä uudet kaapit. Puuha Pete ei viikonloppuisin juuri nuku kuten eivät naapuritkaan ja välillä nuo viikonloput tuppaavat venymään myös arkipäivien puolelle. Vittumaiseksi Puuha Peten tekee se, että kun naapurit eivät juuri paukkeen keskellä unta ole saaneet ja heräävät sitten maanantaina keittämään kahvit samassa rumassa pahaltahaisevassa 70-luvun lastulevykeittiössään, niin Puuha Peten keittiössä tuoksuu kahvin lisäksi aito puhdas puu ja myrkytön puuliima.

Mummo
Mummo on vanhus jolta on kuulo jo lähes kokonaan kadonnut. Mummo herää viikonloppuisinkin viimeistään seitsemän jälkeen laittamaan TV:n täysille ja katkon meteliin tuo vain puolen tunnin reissu lähikauppaan. Mummon mieliohjelmia ovat päiväsaippuat, Tammerkosken sillalla ja uutiset ja sää. Tämän tietävät jokainen samassa rakennuskompleksissa asuva. Mummon ovelle on turha mennä rimputtelemaan. Ovikelloa voi soittaa vaikka tuomiopäivään saakka sillä mummo ei sitä kuule. Jossain vaiheessa omaiset käyvät raahaamassa sätkivän mummon laitokseen ja tämän jälkeen asunto on jälleen vapaana uudelle häirikölle.

Armoton rakastaja
Armoton rakastaja on mies jonka mielestä naisen pitää huutaa aktin aikana kuin haaksirikkoon joutunut hinaaja. Hänellä on omasta mielestään taloyhtiön pisin vehje ja yhteisissä saunailloissa hän istuukin lauteilla jalat härkisti levällään julmaa rakkauden sauvaansa pitkin laudetta lepuuttaen. Naapureiden hienovaraisista vihjailuista mies ei ymmärrä mitään vaan äityy kehumaan kierrossa olevaa kumppaniaan. Erityisen hankalaksi Armoton rakastaja tekee lapsiperheiden elämän joissa lapset kuuntelevat kummissaan ja ihmettelevät tulipunaisiksi yllättäen muuttuneita vanhempiaan.

Kunpa joku keksisi neutronipommin joka tuhoaa naapurit mutta jättää rakennukset ehjäksi.

Välihuomioita osa 9

Jos nyt joku pelästyi edellistä kirjoitusta ja rupesi miettimään kirjoittajan olevan jotenkin erityisen väkivaltainen tai ainakin itsehillinnältään rajoittunut niin pakko on tähän väliin todeta että ei pidä paikkaansa. Tosiasia on se ettei allekirjoittanutta rauhallisempaa henkilöä olekkaan. Mutta saakura vie miten se helpottaa kun voi helliä mieltään ajatuksella jossa ojentaa taulapäistä kanssaihmistään kaidalle elämänpolulle.

Seuraavaksi käsitellään entiteettiä nimeltä naapuri. Vituttaa jo etukäteen.

#34 Taajamien rallikuskit

Tässä kirjoituksessa en aio kiroilla kuin vasta tekstin lopussa. Kyse on oikeasti vakavasta aiheesta joten en aio vääntää siitä vitsiä tai yrittää tehdä siitä hauskaa. Jos et jaksa lukea alun tylsää tilasto- ym muuta löpinää niin siirry neljänneksi viimeiseen kappaleeseen. Siellä on se varsinainen vitutus. Olkaa hyvä. Seuraavaksi vitutus numero 34.

Vuosittain liikenteessä kuoleen keskimäärin 50 jalankulkijaa ja lähes kaksi kolmesta kuolemasta tapahtuu taajamissa. Kaikista kuolleista jalankulkijoista noin puolet on yli 64-vuotiaita tai sitä vanhempia. Suojatiet ovat ikäihmisille varsinaisia surmanloukkuja, sillä noin kaksi kolmasosaa on yli 64-vuotiaita.

Nuorten alttius hankkiutua ajoneuvollaan onnettomuuteen on suurempi kuin vanhempien ja naiset taas ovat ajajina maltillisempia kuin miehet. Nämä voidaan ainakin osittain selittää nuorten näyttämishaluilla ja miesten suuremmalla riskinottoinnolla ja tästä taas voidaan vetää johtopäätös että nuoret miehet ovat varsinaisia tappajia ratissa. Eikä tuo johtopäätös kovin kaukana totuudesta ole jos allekirjoittaneen omia kokemuksia käytetään arvioinnin apuna.

Tuskin löytyy sellaista kuskia, jalankulkijaa, pyöräilijää tai muuta liikenteessä vipeltäjää joka ei lakia olisi rikkonut. Jokainen on varmasti ylittänyt suojatien punaisilla, ajanut ylinopeutta tai liikkunut pyörällään alueella jossa se on kiellettyä. Lain rikkominen on hyvin helppoa ja sitä tulee tehneeksi melkein huomaamatta.

Vakavimmissa onnettomuuksissa on poikkeuksetta mukana moottoriajoneuvo. Liikennekuolemien lukemat ovat jokaisen tiedossa tai ainakin saatavilla ja me liikenteessä liikkujat hyväksymme moottoriajoneuvojen "vaarallisuuden". Sana vaarallisuus on tuossa edellä varustettu heittomerkeillä siitä syystä että auto ei ainakaan vielä liiku itsenäisesti. Teknologian kehittyessä me yritämme epätoivoisesti löytää menetelmiä moottoriajoneuvojen ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi, mutta me emme halua luopua autojen aiheuttamasta etäisyyksien pienenemisestä, moottoripyörien tuomasta vapauden tunteesta tai niistä logistisista mahdollisuuksista joita polttomoottorilla käyvä laite meille tarjoaa. Emme vaikka turvallisuuden parantuminen jäisikin marginaaliseksi. Vaikka ajoneuvo sen paremmin kuin sen kuskikaan eivät olisi syyllisiä onnettomuuden syntyyn niin tekee tilanteen ongelmalliseksi se että häviäjänä näissä kohtaamisissa on aina hän joka ei käyttänyt ajoneuvoa.

Taajamien liikennekuolemien määrää voidaan helposti selittää liukkaalla kelillä, huonolla näkyvyydellä, tai vaikkapa sillä että taajamissa yksinkertaisesti on aika paljon ihmisiä. Jos on paljon liikennettä ja paljon ihmisiä niin on vain ajan kysymys milloin kopsahtaa vaikka olosuhteet olisivatkin parhaat mahdolliset. Oma lukunsa ovat sitten erilaisten aineiden vaikutuksen alaisena toilailevat joita liikennevirrassa autoilevista on noin joka sadas. Joka 500. autoilijan veren alkoholipitoisuus ylittää rattijuopumuksen rangaistavuuden rajan. Sitten ovat tietenkin nämä sorateiden Rubinsteinit jotka ovat eksyneet täysin väärään ympäristöön ja joiden kaasujalka on tehty lyijystä ja joiden aivokapasiteetti on vammaisen apinana luokkaa.

Tänään 27.3.2009 noin klo 8.55 allekirjoittanut ylitti Siilitien metroasemaa vastapäätä olevan suojatien Helsingissä. Mäkeä alas kohti metroasemaa lähestyi samaan aikaan vain yksi valkoinen henkilöauto jonka nopeus oli kohtalaisen normaali olosuhteisiin ja tilanteeseen nähden ja etäisyys noin 200 metriä. Allekirjoittaneen edettyä noin puoleen väliin kaistaa lähti valkoinen henkilöauto yllättäen kiihdyttämään voimakkaasti ja auto oli hetkessä kohdalla. Parhaimmillaan ajoneuvon nopeus oli arvion mukaan noin kolminkertainen nopeusrajoitukseen verrattuna. Rekisterinumeron ylösottaminen oli tuossa nopeudessa täysin mahdotonta ja ainoa asia josta havainto saatiin oli kaksi etupenkeillä istuvaa nuorta kakaraa joilla oli naamat kuin naulapussit ja kummallakin suu leveässä virneessä.

Ensijärkytyksen hälvettyä tuli huvitettua itseä sillä kuinka allekirjoittanut osoittaisi fyysisesti pettymyksensä jo kauaksi kadonneen ajoneuvon matkustajalle ja sen kuljettajalle. Mieltä hivelivät elävät kuvat kahdesta räkänokasta joilta niistettäisiin nenä rystysillä ja kuinka heille opetettaisiin kunnioitusta muita liikenteessä liikkuvia kohtaan. En tiedä olivatko nämä paviaaninpojat liikkeellä omalla vai isukin autolla sen paremmin kuin sitäkään mikä tuollaisen "hauskanpidon" motiivi voi olla. Toivon kuitenkin että sitten kun kopsahtaa, niin kopsahtaa elottomaan esteeseen ja kopsahtaa sen verran kovaa että paviaaninpoikakin oppii.

Seuraavassa kappaleessa on väkivaltainen kuvaus joten herkempien kannattaa lopettaa nyt. Myös ne aiemmin luvatut kirosanat realisoituvat.

Jos nämä saatanan apinat vielä kerran vastaavaa tekevät olin sitten liikkeellä yksin tai perheen kanssa, niin menen, revin kuskin autosta ja pieksen niin ettei aja autolla pariin seuravaan viikkoon kuin unissaan. Parempi sekin että allekirjoittanut saa syytteen pahoinpitelystä kuin että nämä pitsanaamaiset aivokääpiöt tappavat jonkun. Perkele että VITUTTAA tällaiset taajamien rallikuskit! Eikö se nyt jumalauta mene sinne jakeluun että siellä liikenteessä on niitä muitakin ja että jos on niin perkeleen kova into tappaa joku niin aloittakaa vaikka saatana itsestänne.

Vittu!

#33 Kolikkomummot

Ei mummoissa sinänsä mitään vikaa ole. Eikä niissä kolikoissakaan. Mutta kun otetaan mummo jolla on kolikoita niin lähestytään vitutusjyrkänteen reunaa jolta alas rojahtaminen on väistämätöntä.

Kolikkomummo on mummo joka ei ole koskaan käyttänyt korttia ja jolla on kukkaro pullollaan ryppyisiä seteleitä mutta joka maksuvälineenään osaa käyttää vain mahdollisimman pientä kolikkoa. Kassajonossa kolikkomummo on elementissään. Maksuajan realisoituessa mummo kaivaa kapsäkkinsä pohjalta kuluneen nahkaisen pussukkansa jonka sisuksista yksitellen kaivellaan toinen toistaan pienempi kolikko kassan laskettavaksi ja muiden asiakkaiden harmiksi. Aikansa kaiveltuaan mummo nostaa katseensa ja kassa ilmoittaa että vielä euro 30 senttiä puuttuu. Kaivelu jatkuu ja tiskiin asetellaan varovasti lisää kymmen- ja kaksikymmensenttisiä ja takana jonottavat kiristelevät hampaitaan.

Lopulta kissanruoat on ostettu ja mummo köpöttää kumarassa latomaan Latzia laukkuunsa.

Meistä jokaisesta tulee jos hyvin käy jossain vaiheessa mummoja ja vaareja. Tämä tarkoittaa sitä että olemme kyenneet pysymään elossa vanhuuteen saakkaa joka on jo ihan jumalattoman hyvä saavutus sinänsä. Sitten kun allekirjoittaneesta joskus tulee vanha ja ryppyinen niin lupaan jumalauta tukkia joka ikisen kulkuväylän, käydä pankissa ja virastoissa vain kun työssäkäyvillä on lounasaika ja maksaa vain ja ainoastaan pienimmillä mahdollisilla voimassaolevilla maksuvälineillä ja palttoonapeilla. Iltaisin sitten kerron kissalleni kuinka tuli taas jallitettua hölmöä ja elämän oikeista arvoista etääntynyttä ihmiskuntaa. Lopuksi nauramme kumpikin vedet silmissä. Minä ja kissani.

Ai niin. Mummot ja vaarit ovat koskemattomia. He ovat sellaisia kuin ovat ja meidän on heidät hyväksyttävä. Silloin tällöin näkee lehdessä artikkelin kuinka yhtäällä vanhus on ryöstetty ja toisaalla jopa potkittu maahan. Sanon vain tämän: jos koskaan, ikinä näen yhdenkään elävän olennon kajoavan vanhukseen väkivaltaisesti niin en vastaa teoistani. Mikään ei vituta niin paljoa kuin puolustuskyvyttömän ihmisen ryöstäminen ja hakkaaminen.

#32 Takaperin taapertavat ääliöt

Maailmassa on yksi suuri virhe ja se on muiden ihmisten olemassaolo. Muut ihmisethän ovat poikkeuksetta aivan jumalattoman ärsyttäviä. Kotona tämä ei niinkään haittaa sillä silloin nämä muut ihmiset pysyvät siellä jossain ulkopuolella. Silloin tällöin joku niistä soittaa ovikelloa ja joko pyrkii sisään tai haluaa aikaasi jonkin typerän tekosyyn varjolla mutta onneksi nämä tilanteet ovat kuintenkin riittävän harvassa.

Ulkona näitä ääliöitä joutuukin sitten kohtaamaan oikein Porvoon mitalla. Eräs pahimmista on Takaperin taapertava ääliö enkä nyt puhu lapsista. Takaperin taapertava ääliö on ihminen joka jonkin ihmeellisen aivovamman vuoksi haluaa kävellä täysin vastakkaiseen suuntaan kuin mihin silmät sojottavat. Tällaisella ihmisellä ei ole mitään havaintoa siitä mitä kulkureitin varrella on sillä häntä kiinnostavat vain poistumissuunnassa sijaitsevat ystävät joille on vielä pakko hihkaista viimeiset heiheit, lapsenlapset joille on heilutettava kunnes he katoavat horisonttiin, junat, oravat, rumat koirat, tai ihan vain menneisyys noin ylipäätään.

Tällaisen ihmisen kohtaaminen saa sapen kiehumaan. Hän kun näyttää siltä että on menossa ja tulossa samaan aikaan. Jumalauta moottoritiellä kohdatun hirven ohittaminenkin on helpompaan kuin tällaisen liikkeen paradoksin! Hirvestä tietää että menosuunta on sinne missä päin sarvet ovat ja ohitus tapahtuu siltä toiselta puolelta. Takaperin taapertavan ääliön liikehdinnästä taas ei voi päätellä yhtään mitään. Liike on joko suoraa tai sitten ei tai sitten se lakkaa tai sitten ei ja mistä tahansa kohti kävelevä ja ohittamaan pyrkivä vastaantulija sitten ohi yrittääkään niin tasan on varma että tämä urpo on yht'äkkiä vastaantulijan edessä.

Tästä hetkestä lähtien minä KIELLÄN ketään enää ikinä koskaan kävelemästä takaperin. Liike suuntautukoon aina siihen suuntaa johon katsekin. Annettua kieltoa vastaan toimijat jotuvat rangaistukseksi katsomaan Timo T A Mikkosen tositeeveeshowta rautakanki metrin verran takapuolessa.